Judo-ottelu julistetaan päättyneeksi, kun hyökkääjä eli tori onnistuu heitossa täydellisesti, pitää vastustajan eli uken täyden ajan eli 20 sekuntia kestävässä sidonnassa tai onnistuu käsilukossa tai kuristuksessa, siten, että uke joutuu antautumaan.

Edellä mainitun kaltainen, ”ipponin” arvoinen täydellinen suoritus vastaa esim. nyrkkeilyssä teknistä tyrmäystä. Modernissa judossa ottelut kuitenkin ratkeavat muiden kamppailulajien tavoin myös pistesuorituksin ja varoituksin. Pisteitä saa myös pienemmistä kaadoista ja sidonnoista, jotka eivät kestä täyttä aikaa.

Joel Ylitalo kuristaa vastustajan SM 2015

Huolimatta judotekniikoiden tehokkuudesta kamppailutilanteessa, judon tekniikkavalikoimasta on pyritty poistamaan vaaralliset liikkeet. Judo onkin harrastajalleen yleisesti ottaen turvallinen laji. Etenkin muksu- ja juniorijudossa loukkaantumiset ovat harvinaisia, vammojen rajoittuessa lähinnä ruhjeisiin ja kolhuihin

Tyypillinen judoharjoitus kestää 60-90 minuuttia. Alkukumarruksen jälkeen on lämmittelyosuus, jonka aikana keho lämmitellään varsinaisia judotekniikoita sisältäviä harjoituksia varten sekä tehdään ukemi-harjoitukset. Tämän jälkeen seuraa yleensä tekniikka- tai taktiikkaopetusta sekä tekniikoiden toisto- eli ”uchi-komi” harjoituksia. Heittoharjoitusten lisäksi jokainen harjoitus sisältää yleensä myös vapaata matto- tai pysty-ottelua eli ”randoria”. Harjoittelun päätteeksi jäähdytellään ja päätetään harjoitus loppukumarruksella.

Judoa harjoiteltaessa käytetään judopukua eli ”judogia”. Vyön väri kertoo taitajan yleisen lajikokemuksen, mutta ei ole automaattisesti verrannollinen judotaitoihin. Judovyöt tummenevat valkeasta keltaiseen, oranssiin, vihreään, siniseen ja ruskeaan (ns ”kyu-asteet”). Lapsilla käytetään eri vöiden välillä lisäksi punaisia kangasmerkintöjä vöissä eli ”natsoja” kuvaamaan edistystä kussakin vyöasteessa.

Iloisia nuoria hyvin sujuneen vyökokeen jälkeen.

Viime kädessä vöiden tavoittelun ei kuitenkaan tulisi olla itseisarvo harrastajalle, sillä judotaidot punnitaan vyöarvosta riippumatta randorissa tai shiaissa. Randoriharjoituksella oli tärkeä merkitys Kanolle tehokkaan ja realistisen harjoittelun kehittämisessä. Randori ei kuitenkaan tähtää varsinaisesti voittoon vaan oppimiseen. Tämän lisäksi judokan käytös sekä kyky hallita mielensä harjoituksissa, kilpailuissa ja näiden ulkopuolisissa tilanteissa kuvastavat todellista kypsyyttä ja kehitystä lajin parissa Jigoro Kanon ideologian mukaisesti.

Kuntojudokoita Judon Tuki ry:n Get Together -treeneissä, jotka järjestettiin Meido-Kanin Helsinki Judo Camp -judoleirillä

Judossa on monia harjoitusmuotoja. Kilpailu eli ”shiai” on suosittua ikämiehistä erikoisryhmiin ja nappuloihin, ja tärkeä tapa oppia ja kehittyä judokana. Kilpailu voi olla leikkimielistä, kuten muksujudokoilla, tai olympialajin kovaa huippu-urheilua. Vastaavasti judoa voi kuitenkin harrastaa lähes kuka tahansa iästä, kunnosta ja sukupuolesta riippumatta, myös kuntojudona. Judoa harrastavatkin muksut, nuoret ja kaikenikäiset aikuisen, sekä erityisryhmät, eikä kilpaileminen ole välttämätön edellytys lajin harrastamiselle.

Pienten treeneissä on judon harjoittelun lisäksi paljon liikunnallisia leikkejä.

Judon eri ”katojen” eli muodollisten liikesarjojen harrastaminen sopii kaikille. Myös katassa kilpaillaan. Judo on suosittu oheisharjoittelumuoto myös monille pääasiallisesti muita urheilulajeja kuten jääkiekkoa ja pallopelejä harrastaville urheilijoille johtuen mm. judon ketteryyttä, voimaa, tasapainoa, vartalonhallintaa ja kamppailurohkeutta kehittävistä ominaisuuksista.

Kataharjoittelua

Pitemmälle ehtineillä on musta vyö (ns. ”dan-asteet”). Vyöarvoissa edetään, kun tetyt tekniikat hallitaan vyökokeissa. Tämän lisäksi vyöarvoissa etenemistä edesauttavat myös mm. harjoittelun kesto ja määrä, kilpailumenestys, opettaminen sekä judon edistäminen.