Judon historia ja periaatteet

Judon kehitti japanilainen pedagogi ja kasvatustieteilijä Jigoro Kano 1800 –luvun lopussa jujutsun, vanhojen samuraisotureiden taistelulajien sekä länsimaisten urheilulajien pohjalta. Judo voidaan määritellä itsepuolustuslajiksi jossa pyritään mahdollisimman tehokkaaseen harjoitteluun sekä fyysiseen ja henkiseen kasvuun.

Kanon johdolla judoon valittiin erityisesti kamppailutekniikoita, joita pystyi harjoittelemaan realistisesti maksimaalisella teholla ja nopeudella ilman loukkaantumisriskiä. Judon tehokkuuteen perinteiseen japanilaiseen jujutsuun ja muihin taistelulajeihin verrattuna vaikuttivat keskeisimmin Kanon oivallukset liittyen vastustajan tasapainon rikkomiseen ja horjuttamiseen ennen varsinaista kamppailutekniikan suorittamista. Kano korosti myös ”randorin” eli vapaan otteluharjoituksen merkitystä realistisena oppimismuotona.

Sanassa judo  tavu ”ju”-tarkoittaa pehmeää, mukautuvaa tai joustavaa. Judossa pyritään aina käyttämään vastustajan voimaa ja liikettä hyväksi.  Esimerkiksi, jos vastustaja vetää, yhdistetään oma työntö vastustajan liikkeeseen, jolloin vastustaja menettää tasapainonsa. Tämä kuvaa pyrkimystä saavuttaa mahdollisimman suuri teho mahdollisimman vähäisellä voiman käytöllä. Tavu ”do” taas tarkoittaa periaatetta, tapaa toimia, menetellä ja käyttäytyä. Mukautuva tapa toimia ei Kanon näkemyksen mukaisesti rajoitu judon harjoittelemiseen harjoitussalilla eli ”dojolla”, vaan kattaa koko elämän: joustavuutta ja keskinäistä kunnioitusta tarvitaan kaikessa ihmisten kanssakäymisessä.

Judon kasvatuksellinen ideologia onkin kehittää harrastajaansa, kokonaisvaltaisesti fyysisesti ja henkisesti. Yhteisen hyvän periaatteen mukaan judokat kilpailussakin pyrkivät samalla kehittämään ja tukemaan toinen toisiaan. Tätä kautta voi Kanon oppien mukaisesti pyrkiä judon lopulliseen päämäärään eli kaikkien harjoittelijoiden yhteiseen hyvään ja lopulta yhteiskunnan kehittymiseen.

Kanon luoma uusi kamppailutyylisuunta synnytti jännitteitä perinteisten jujutsukoulujen ja Kanon judon välille. Judon asemaa ja leviämistä lajin alkuaikoina Japanissa perinteiseen jujutsuun verrattuna vahvisti kuitenkin  Tokion poliisilaitoksen vuonna 1886 järjestämä judoturnaus, jonka tarkoituksena oli selvittää judon teho verrattuna perinteiseen japanilaiseen jujutsuun. Turnauksessa vastakkain olivat Kanon judokoulu ja vahvimpana pidetty paikallinen jujutsukoulu. Kanon judokoulu voitti kolmetoista viidestätoista ottelusta kahden päättyessä ratkaisemattomaan tasapeliin. Judosta tulikin Japanin poliisin virallinen kamppailuharjoittelumuoto ja lopulta oppiaine Japanin kouluihin. Judon vakiinnutettua paikkansa Japanissa, Kano otti tehtäväkseen levittää lajia kansainvälisesti.

Tänä päivänä Kanon kehittämä Kodokan judo on harrastajamäärältään maailman levinnein kamppailulaji,

Periaatteet

Maksimaalisen tehon periaate on Kodokan judon pääperiaate, jonka mukaan judoka pyrkii aina suuntaamaan henkisen ja fyysisen voimansa maksimaalisena siihen suuntaan, jossa tulokset ovat suurimmat. Judon perusteisiin kuuluu myös pehmeys, periksi antaminen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että judoka (judon harrastaja) olisi voimiltaan heikko, vaan hän tietää parhaan tavan voimansa käyttämiseksi. Itse voima ei ole pahasta, vaan sen tuhlaus.

Yhteisen hyvän periaatteen mukaisesti judokat, vaikka kaikin voimin yrittävät voittaa toisensa, kuitenkin pyrkivät kehittämään toinen toisiaan. On oltava kova itseään, ei muita kohtaan.

Jigoro Kano selitti judon tarkoitusta kolmen kulttuurin periaatteella, jonka mukaan harjoittelulla pyritään seuraaviin päämääriin:

• Rentai ho. Parhaimman mahdollisen fyysisen kunnon saavuttaminen.
• Shobu ho. Parhaimman mahdollisen kilpailutaidon saavuttaminen.
• Shushin ho. Henkisen kehityksen saavuttaminen.Judon päätavoite on ihmisen henkinen kehitys. Fyysinen kehitys ja kilpailutaidon kehitys ovat keinoja päätavoitteen saavuttamiseksi.

Monet judokat harrastavat judoa kuntoilumielessä, kuitenkin vasta kilpailuihin osallistumalla voi todella ymmärtää lajin luonteen. Kanon mielestä kilpailujen voittaminen ei kuitenkaan ollut itsetarkoitus, vaan yksi teknisen taidon ja mielensä hallitsemisen mittapuu.

Judon tekniikat

Judon tekniikoista parhaiten tunnettuja ovat näyttävät heitot, kuten tomoe-nage (kaariheitto), joka tuli aikanaan suurelle yleisölle tunnetuksi James Bond elokuvien tappelukohtauksissa. Yhtä tärkeän osan muodostavat kuitenkin myös maton pinnassa tehtävät hallintaotteet kuristukset, lukot ja sidonnat. Jotkut erikoistuvat näihin mattoliikkeisiin ja ovat vahvimmillaan matossa. Iäkkäämmille harrastajille mattojudo on erittäin turvallinen harjoitusmuoto, jossa lihaksiin ja niveliin kohdistuvaa rasitusta voidaan säädellä oman kunnon mukaan.

Kano kehitti myös judokan teknistä kehitystä kuvaavan vyöarvojärjestelmän. Kasvattajana hän ymmärsi, että järjestelmä antaa oppilaalle lisää intoa kehittää itseään. Samalla se takaa sen, ettei judoon synny erilaisia koulukuntia. Aloittelijan ensimmäinen vyö on valkoinen, josta kehityspolku kulkee viiden erivärisen vyön kautta mustaan vyöhön. Mustanvyön arvoja on kymmenen eri astetta (dan).  Vyökoevaatimuksissa tämä näkyy katan (muodollinen liikesarja) tärkeästä asemasta ja hyvän perustekniikan vaatimisena. Meido-Kanin jäsenistössä on useita mustavöisiä, jotka ovat olleet vuosikymmeniä mukana judon parissa ja suorittaneet Suomen korkeimpia dan-asteita.

Meido-Kanin judon tavoitteena on antaa monipuoliset harjoittelumahdollisuudet niin kilpailijoille kuin kuntoilijoille, sekä pitää kaikkien harjoittelijoiden judotekniikan taso korkeana.

Judo on kesäolympialaji ja muiden suosittujen urheilulajien tavoin kansainväliselle huipulle tähtäävältä judokalta edellytetään kurinalaista ja ammattimaista harjoittelua. Kansainvälistä laajenemista on helpottanut se, että Kodokan judo on säilynyt lähes ainoana judon tyylisuuntana kaikkialla, missä judoa harjoitellaan.  Judoharjoitukset kaikkialla maailmassa toimivat lähes samalla tavalla, samojen tekniikoiden ja kaavojen mukaan. Judon pohjalta on kehitetty maailmalla eri kamppailulajeja esim. brasilialainen jujutsu, joka on erityisesti judon mattotekniikoihin pohjautuva laajemmin nivellukkoja käyttävä kamppailulaji sekä venäläinen sambo, joka yhdistää judon ja painin tekniikoita.