Judo

Pariisin Olympialaiset paketissa

Judon osuus Pariisin Olympialaisissa on saatu pakettiin. Puitteet olivat hienot ja tunnelma hallissa käsittämättömän upea. Meido-Kanilta oli mukana historiallisesti kaksi ottelijaa: Faye Njie (-73 kg) ja Martti Puumalainen (+100 kg). Faye edusti Gambian lipun alla ja sai suuren kunnian olla toisen kotimaansa lipunkantajana avajaisissa.

Osa Suomen joukkueesta oli jo Pariisissa, koska Luukas Sahan matsit olivat jo toisena kilpailupäivänä. Sillä aikaa Urheassa pidettiin Martille vielä viimeisteleviä harjoituksia paikalle tulleiden sparraajien kanssa, ja heille erityiset kiitokset avusta.

Matka Pariisiin ja ensimmäiset päivät

Matkaan lähdettiin Marden kanssa tiistaina, ja ensin kokoontuminen tapahtui Urheassa, jossa jaettiin vielä pientä sälää mukaan ja annettiin median haastattelu. Saatiin myös akkreditointikortit, jotka tuli aktivoida heti kentällä. Bussikuljetus Urheasta kentälle sujui mukavasti, ja kyydissä oli kolme judokaa ja kaksi seiväshyppääjää. Hieman ihmeteltiin isoa bussia viidelle ihmiselle, mutta heillä oli nuo seipäät matkassa, eivätkä ne edes tilataksiin mahdu.

Kentällä alkoi se perinteinen eli kone oli myöhässä, mutta tällä kertaa vain 25 minuuttia. Sinivalkoisin siivin saavuimme Pariisiin, jossa ensin kortin aktivointi ja laukut tulivat nopeasti (johtuiko olympialipukkeesta, joka piti laittaa matkatavaroihin?). Oppaat tulivat heti paikalle ja alkoivat ohjaamaan delegaatioita kohti kuljetuksia. Seipäiden kanssa tuli hieman härdeliä ja hetken aikaa sitä selviteltiin, mutta myös seipäät saivat oman kuljetuksensa kuntoon.

Opas lähti viemään meitä autoille, mutta katosi näköpiiristä. Toinen opas intoutui auttamaan ja ohjasi meidät hissiin ja painoi vielä kerroksen nappia valmiiksi. Löysimme itsemme parkkihallista, jossa ei ollut ristinsielua. Takaisin hissillä ylös ja voila, meidän oma opas tupsahti eteemme ja kohti kuljetuksia. Hiki valui norona, sillä lämmöt olivat todella kohdallaan Pariisissa, ja kun oli oltava ne määrätyt matkustusvaatteet päällä, se ei helpottanut tilannetta.

Vihdoin päästiin tilatakseihin ja matka kohti Olympiakylää alkoi. Kuski oli kovasti puhelias ja käänteli päätään takapenkille vähän väliä, mikä hieman huoletti Pariisin moottoriteillä. Ihmeteltiin hetki, kuinka muilla kaistoilla oli autoja jonossa ja me paahdoimme vapaata kaistaa, kunnes selvisi, että katuihin oli maalattu “Paris 2024” ja kaistat oli tarkoitettu vain olympialaisten kuljetuksille.

Saavuimme lähelle aluetta, jossa Olympiakylä sijaitsi, ja kaikki risteykset olivat täynnä aseistettuja poliiseja, jotka tsekkasivat kaikki ajoneuvot. Paikalliset, jotka asuvat alueella, pääsivät omalle alueelleen, jos heillä oli vaadittava QR-koodi. Olympiakylään mennessä samat turvatoimet kuin lentokentällä.

Olympiakylä oli kuin jostain mielikuvitusmaasta. Ihmiset olivat pukeutuneet eri värein ja talot täynnä eri värisiä lippuja. Lisämakua toivat eri kokoiset golfkentiltä tutut sähköiset ajoneuvot, jotka porhalsivat kylän katuja pitkin. Ehdimme nauttimaan illallisen jättikokoisessa ravintolassa, jossa oli valinnan varaa ruoan suhteen; oli ranskalaista, aasialaista jne. Allekirjoittanut ja sparraaja Markus Lambacka asetuimme hotelliin parin sadan metrin päähän itse kylästä. Ei ollut valittamista ilmastoidussa huoneessa.

Faye Njie ja tiukka avausottelu

Fayen valmistautuminen kisoihin sujui kuuleman mukaan hyvin. Ensimmäiseen otteluun arpa toi heti suht kovan kaverin, Espanjan Cases Rocan, jolla tältä vuodelta Portugalin GP-kisoista hopeaa ja viime vuodelta muun muassa EM-hopeaa. Valitettavasti allekirjoittanut ei matsia nähnyt, koska oltiin Martin kanssa vasta matkalla pääkallopaikalle. Tappio tuli kuitenkin kolmella varoituksella Fayelle.

Martin kisapäivä

Martin kisapäivä lähestyi. Ennen sitä otettiin muutama pikku treeni Olympiakylässä, ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Mukana pyöri myös Olympiakomitean puolelta lääkäri ja ex-painija Tuomo Karila sekä fysioterapeutti. Kisapäivänä lähdimme kohti hallia, joka sijaitsi Eiffelin lähellä. Ryhmään liittyi vielä yksi Olympiakomitean lääkäri mukaan.

Kisa-alueelle mentiin monen tarkastuksen kautta. Bussi kierrettiin pariin kertaan, ja peileillä katsottiin bussin pohja ja katto ennen kuin päädyimme itse hallille. Jokaisella maalla oli oma “komero”, jossa oli hierontapöytä ja tilaa omille tavaroille.

Martti aloitti lämmittelyt keskittyneenä. Tunnelma alkoi olla käsin kosketeltava. Marde pääsi ensimmäisen kierroksen huililla, ja vastaan tuli joko Brasilian Silva tai Azerbaidžanin Kokauri. Molemmat on voitettu, mutta molemmille myös hävitty, joten oli aivan sama kumpi tuli vastaan, koska voitto oli otettava, jos halusi jatkaa matseja. Kokauri kukisti Silvan, ja vastustaja oli tiedossa.

Ottelu alkoi, ja sykkeet nousivat kaikilla suomalaisilla – varmasti myös pääministeri Orpolla, joka oli saapunut katsomaan Marden matseja. Marde ei oikein saanut omia otteitaan haluamallaan tavalla, jolloin olisi saanut tehtyä hyökkäyksiä ja näin väsytettyä Kokauria, joka tunnetusti sulaa kunnon puolesta mitä pidemmälle matsi etenee. Kokaurin ase on soto makikomi -heitto, jota hän tekee usein ja voimalla. Niin teki nytkin, ja Marde jäi “roikkumaan” taakse vetäen samalla vastaan. Kokauri veti ässän hihasta ja kääntyi takaisin, jatkaen hienolla o-uchi-garilla juuri sinne suuntaan, minne Marde veti, ja ippon. Harvoin nähty liike Kokaurilta, ja hyvin kyllä teki sen. Koko joukkueen ensimmäinen tunne ja fiilis oli että ei (*X”YZ).

Hiljaisina palasimme lämmittelymatolle, eikä kukaan oikein saanut sanaa suusta. Tänne ei tultu osallistumaan, vaan hakemaan mitalia ihan tosissaan. Pääministeri saapui delegaatioiden kanssa sanomaan lohdutuksen sanoja. Faktaa tapahtuneesta se ei ikävä kyllä kuitenkaan muuttanut.

Olympialaisissa kilpaileminen on jokaisen judokan suurin unelma, ja olympiakultamitali on se kaikkein halutuin ja arvostetuin saavutus lajissa. Olympialaiset ovat se kaikista kovin kisa, jossa kohtaavat maailman parhaat judokat. Esimerkiksi Martin sarjan tasosta kertoo se, että monet huipputason judokat, kuten Granda, Silva, Krpalek, Odkhuu, Abrhamow sekä törkeästi käyttäytynyt Tushisvili, jäivät kaikki ilman mitaleja Pariisissa. Tämä vain alleviivaa sitä, kuinka kova kilpailu on olympiatasolla ja kuinka vaikeaa siellä on menestyä.

Vierailu Ranskan suurlähetystössä ja kotimatka

Lauantaina oli vielä pakollinen vierailu Suomen Ranskan suurlähetystössä, jossa YLE haastatteli Marden, Rokin sekä Luukaksen. Jan Vapaavuori, Petteri Orpo sekä suurlähettiläs pitivät puheet, ja Eino Grön laulaa lurautti muutaman tangon. Pikku naposteltavaa ja sitten kohti majoitusta ja pakkaamaan kamoja kotimatkaa varten.

Charles de Gaullen kentällä laukut hihnalle ja turvatarkastukseen, jossa oli pitkä jono sik-sakkia kulkevilla “karsinoilla”. Lentokentän naisvirkailija kävi poimimassa minut pois jonosta: “Sir, sir, Olympics?” Yes, yes vastasin, ja nainen veti minut pois jonosta. Pääsimme kaikki nopeamman turvatarkastuksen läpi.

Helsinki-Vantaan kentällä oli hieno porukka vastaanottamassa urheilijoita. Judoliitto ja Olympiakomitean edustaja olivat paikalla. Joukkue sai kukat ja kannustavat puheet, ja Olympiakomitealta tuli löylykauhat, jotta voidaan heittää lisää löylyä harjoitteluun ja katseet kohti Los Angelesin kisoja – ja ennen sitä tietty moniin muihin kinkereihin.

Nyt on urheilijoiden aika levähtää ja ladata akkuja sekä henkisesti että fyysisesti. Itse asiassa kisoissa oli mukana useampi Meido-Kanilainen, sillä Rok on seuran kunniajäsen, Esa Korkia-aho oli kakkoscoachina ja Ilkka Loikkanen YLEn hommissa muun muassa judon kuvaajana.

Esa Korkia-aho